Asiakastarinoita

Luontokuvauskurssi

Olin Timon luontokuvauskurssilla Kiilopäällä yli viikonlopun. Meitä oli viisi kurssilaista. Emme olleet mikään maailman helpoin porukka opetettavaksi: kamerakokemus oli nollasta hyvään kokemukseen ja ikähaitari kolmestatoista ikävuodesta seitsemäänkuuteen. Jotenkin Timo sai hitsattua meidät toimimaan yhteen: hän osaa toimia ryhmän kanssa! 

Timolla on taito saada jokainen osallistuja tuntemaan itsensä tärkeäksi. Hän kuuntelee, on kiinnostunut puhujasta ja paneutuu jokaiseen kysymykseen. Hän osaa myös ottaa koko ryhmän pohtimaan kyseistä asiaa, mikä tekee työskentelystä mielekästä kaikille. Timon puoleen onkin helppo kääntyä, mikään ei ole liian pieni tai alkeellinen asia pohdittavaksi - eikä liian monimutkainen!

Timo oli suunnitellut kurssin huolella. Teoria pöydän ääressä ja luontokuvien ottaminen erilaisissa ympäristöissä – puron varsi, metsäpolku, laavun lintuineen, Kiilopään huippu – ja erilaisissa luonnon valoissa - aamulla, keskipäivällä ja illalla hämärän tullessa sekä kuvien tarkasteleminen tietokoneen näytöllä ja vaihtoehtoisten asetusten miettiminen ryhmän kanssa oli toimiva ja antoisa kokonaisuus. Yksi ainoa vika kurssissa oli: olisi saanut vielä jatkua.

- Tytti Solantaus

Melontavaellus

Pimeä aamu.

Lähtö Arabiasta klo 8.00. Meitä on neljä. Mukana eväät, vaihtovaatteet ja sade-kamppeet. Kahden tunnin ajomatka Helsingistä Liesjärvelle. Autossa mukavaa aamu-unista jutustelua ja ohi vilahtelevien maisemien tuijottelua. Hiljainen harmaa aamu.

Kaksikkokanootit odottavat Liesjärven rannassa. Pientä sadetta. Sadevaatteet päälle ja kanootit vesille. Timo ohjeistaa melan käyttöä. Järvellä ei ole ketään muita kuin me. Rauhoittavaa meloa pienessä sateessa ja syksyn harmaudessa. Vesi ja taivas yhtyvät. Tuntuu että sydän pakahtuu ja aika hidastuu, pysähtyy. Tää on rakkautta.

Parin tunnin melonta. Kuivat vaatteet päälle.
Päätetään ajaa pieni matka lähellä olevalle keittokatokselle, koska sade jatkuu. Timo tekee linssikeittoa retkikeittimellä. Kuuma keitto maistuu taivaalliselta.

Kävellään Korteniemen perinnetilalle. Hienoin paanukatto minkä olen koskaan nähnyt. Muutaman kilometrin leppoisa kävely luontopolulla. Sammalten ihmettelyä. Hienoa vanhaa metsää. Paljon erilaisia vihreän sävyjä.
Pehmeys jalkapohjissa. Maa joustaa. Tähän voisi upota.

Paluumatkalla pysähdytään Karkkilassa Högforsin ruukkialueella.
Luontoa ja kulttuuria. Hyvä yhdistelmä.
Illalla kroppa on ihanasti väsynyt ja hapettunut.
Aika täydellinen päivä.

- Paula Tella

Luontojooga ja patikointi

Olen tutustunut Timo Junttilaan joogaharrastukseni kautta. Olen ollut hänen vetämissään joogaryhmissä varmaan noin 6-7 vuoden ajan. Timo on erinomainen joogaopettaja, tarkka, rauhallinen, määrätietoinen, vuorovaikustaitoinen ja kaikki osallistujat huomioonottava.

Osallistuin Saarijärvellä järjestetylle Metsämielinen jooga -kurssille. Timon ohella toisena joogaopettajana oli Antti.

Molemmat kurssin vetäjät ovat erinomaisia ja kokeneita luonnossa liikkujia sekä eräoppaita.

Olennainen osa syksyn joogakurssia oli vaeltaminen Saarijärven huikean upeissa luontokohteissa. En ole aiemmin vieraillut niissä, mutta nyt ne tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Vierailimme ensiksi toisen kurssipäivän aikana Julmien lampien maagisen kauniissa, jylhien ja äkkijyrkkien kalliomuodostelmien muodostamassa kivikkoisessa ja välillä myös hiukan vaikeakulkuisessa maastossa.

Antti ja Timo huolehtivat koko ajan silmä tarkkana siitä, ettei kukaan meistä kurssilaisista kaatunut tai kolhinut itseään tässä liikkumista ajatellen aika haasteellisessa ympäristössä.

Toisen vaellusretken teimme Pyhä- Häkin kansallispuistoon. Se oli myös alueena jylhän upea, mutta ehkä luontotyyppinä hiukan pehmeämpi ja liikkuminen siellä oli edellispäivää helpompaa. Tämä alue oli tietenkin myös alkuperäisessä luonnontilassaan ja siellä oli mukava kävellä, istuskella ja ihmetellä sekä nauttia puhtaasta suomalaisesta, alkuperäisestä luonnosta parhaimmillaan.

Kumpaankin luontopäivään sisältyi myös joogaamista. Harjoitukset koostuivat pitkäkestoisista venytyksistä, meditatiivista hengitysharjoituksista sekä yksinkertaisesti vain sisäisestä hiljentymisestä äärimmäisen kauniissa ja puhtaassa luontoympäristössä.

Olen myös ollut mukana kahdella Timon ideoimalla vaellusreissulla. Ensimmäinen suuntautui Montenegroon ja toinen Romanian/Transilvanian maaseudulle ja vuoristoalueelle. Molemmat olivat viikon mittaisia, erittäin mielenkiintoisia, fyysisesti haastavia sekä paljon hienoja ja mukavia kokemuksia sisältäviä.

Timo oli suunnitellut viikon matkamme siten, että useina päivinä teimme aika pitkiä (4-5 tuntia) vaelluksia alueen jylhissä vuoristomaisemissa. Ne olivat vanhan miehen keholle aika vaativia, mutta niistä tuli selvittyä kuitenkin suhteellisen mukavasti. Eipähän ainakaan päässyt reissun aikana laiskistumaan. Lisäksi vuoristossa liikkuminen on hyödyllistä jo senkin vuoksi, että alueen vuoristoilmasto on hyvin hapekasta ja kehoa virkistävää.

Romanian matkan ohjelmaan kuului myös joitakin mielenkiintoisia kulttuurielämyksiä. Ennen muuta mieleen jäi Branin linnaan tutustuminen. Toinen mielenkiintoinen kulttuurikohde matkallamme oli tutustuminen Prince Charles Foundation- keskukseen Viscrissä.

- Timo Ylönen