Luontojoogaa metsän tiellä

Joogaharjoitukseen liittyy vahvasti ajatus siitä, että kyseessä on liikkeen ja lääkkeen yhdistelmä, joka parantaa vaivoja ja voi jopa vastata elämän suuriin kysymyksiin. Moni harjoittaja on saanut joogasta monipuolista hyötyä, mutta ainakin osa on samalla huomannut, että säännöllinen harjoittelu vaatii ainakin välillä myös tahtojen taistoa. Moniulotteisen joogafilosofian tutkiminen ei aina tee harjoituksesta helpompaa, varsinkaan silloin kun sen käsitteet ovat vielä vieraita ja tavoitteet kaukaisia.

Mitä voisi tehdä jos turhan usein käy niin, että arkiaskareet tai muut tekemiset valtaavat mielen kun olisi aurinkotervehdysten aika, vanhojen tekstien osoittamat hyveet eivät taivu arkielämään, tai joogan filosofiset portit eivät vain aukea? Kannattaako jäädä joogamatolle toistamaan samoja sarjoja, vai kiertää eteen nousevat haasteet mahdollisimman kaukaa?

Luonto hoitaa kehoa ja aisteja

Ehkä jotkut entisaikojen joogit ja askeetikotkin löysivät itsensä samojen haasteiden ääreltä ja päättivät siksi vetäytyä metsien siimekseen. Jospa heidänkin mieli tyyntyi helpommin päästyään sen aikaisen yhteiskunnan asettamien odotusten ulkopuolelle.

Erakoksi ei nykyihmisen tarvitse heittäytyä, mutta ajoittainen maisemanvaihdos voisi osoittaa myös nykyjoogaajalle uuden suunnan. Miksei siis lähtisi kokeilemaan muinaisten metsäjoogien viitoittamaa tietä luonnon helmaan, harjoittelemaan sellaiseen ympäristöön, jossa ihmisen ja yhteiskunnan vaikutus tuntuu mahdollisimman vähän. Metsä- tai luontojooga, nimellä ei ole väliä, on monelle sopiva keino kun haluaa päästä latautumaan ja irtautumaan arjesta sekä omista odotuksistaan ja antaa luonnon hoitaa kehoa ja aisteja.

Lisääntyneen tutkimustiedon mukaan lyhytkin vierailu luonnossa hyödyttää terveyttä. Fyysinen aktiivisuus vahvistaa kehoa ja pelkkä luonnossa oleminen mieltä. Ulkoliikunta tuo sisäliikuntaan verrattuna lisähyötyä esimerkiksi juuri kohentuneena mielialana ja jo viisitoista minuuttia luonnossa vaikuttaa tutkitusti positiivisesti. Kun virallinen tiedekin puhuu näin vahvasti luonnossa liikkumisen puolesta, täytyy vain ihmetellä, miksi emme yhdistä joogaa ja ulkoliikuntaa useammin ja lähde nauttimaan luonnon ja ulkoilman hyödyistä?

Aluksi matalan kynnyksen taktiikalla

Luonnossa liikkumisen edut ovat ilmeisiä: menetelmät ovat lähes kaikkien saatavilla, lähtökohtaisesti ilmaisia, monenlaista stressiä hellittäviä ja usein helppoja. Aluksi voi lähteä matalan kynnyksen taktiikalla lähiluontoon kävelylle ja pysähdellä siellä täällä tekemään muutamia helppoja harjoituksia, jäädä välillä aistimaan ympäristön ääniä tai tuoksuja sekä hengittämään raikasta ilmaa. Tulos on taattu. Jos innostuu enemmän, voi perehtyä joogaan sopiviin uudempiin metodeihin kuten japanilainen Shinrin- Yoku, eli metsäkylpy tai Suomessa kehitetty Metsämieli. Näissä tehdään melko maltillisia fyysisiä harjoitteita, helppoja läsnäolo- ja aistiharjoituksia ja paikaksi kelpaa vaikka lähipuisto.

Mikäli haluaa vahvan ja syvällisen kokemuksen, kannattaa pakata makuupussi sekä eväät rinkkaan ja suunnata useammaksi yöksi metsäpoluille, tuntureille tai vaikka meloen vesireiteille. Näin voi yhdistää luonnossa olemisen ja kulkemisen joogaan ja muodostaa kokonaisuudesta retriitin kaltaisen kokonaisuuden jossa mestarin paikalle asettuvat luonto ja ympäristö.

Luonto ryhtyy viestimään

Ne joilla on kokemusta poluilta ja suunnistuksen taito, saattavat kuulla vaeltavien esi-isien kutsun ja löytää syvemmän kokemuksen yksinvaelluksesta. Kun ryhmän pulina korvautuu luontoon uppoutumisella, sen tarkkailulla ja yksinkertaisella elämällä vailla turhan tiedon tuskaa, voidaan jo päästä lähelle monia peruskysymyksiä. Retkikirjailija Jouni Laaksosen sanoin yksinvaeltaja onkin todella yksin - kaksin luonnon kanssa.

Pidempi luontoreissu saattaa jännittää, mutta jos suunnittelee retkensä etukäteen, voi lähteä luottavaisin mielin. Luonnossa ei tarvitse pelätä. Pahin uhkatekijä on ihminen itselleen sekä luonnolle. Esimerkkejä ei tarvitse eritellä. Muihin auttavat esimerkisi vesipullo, aurinkovoide, päähine ja heinikoissa pyöriville tietenkin myös punkkitarkastus.

Kun joogapolku ja luontopolku yhdistyvät, saattaa kulkija jonain päivänä huomata, että mieltä askarruttavat filosofisetkin ajatukset löytävät merkityksen ja järjestyksen, eikä ylimääräiset kysymykset enää paina mieltä. Sen sijaan luonto ryhtyy viestimään sitä kuunteleville. Sieltä löytyy muotoja, tuoksuja, jälkiä eläimistä tai joskus jopa ikivanhoista kulttuureista. Monenlaisia sään ja vuodenaikojen muutoksia ja ennen kaikkea lukemattomia, erilaisia ja - kokoisia sekä lajirikkaudessaan hämmästyttäviä luontokappaleita, joilla kaikilla on vähintään yhtä tärkeä tehtävä kuin ohi liikkuvalla kulkijalla.

Keväällä maasta versoo kilvan erilaista vihreää ja lukuisten lintujen äänet sekoittuvat ulkona yöpyessä unimaailmaan. Kesällä aurinko kuumentaa ja vesi vilvoittaa ihoa, syksyllä tähtitaivaalle katsova näkee menneisyyden edessään ja vihdoin talvella voi tuntua siltä kuin satunnainen korppi tai varis olisivat maailmassa ainoat muut läsnäolijat kun hiihtää kohti autiotupaa.

Tuhlaa reilusti aikaa

Mieti siis minkälainen polku ja maisema sopisi omalle luontojoogallesi. Onko se joki- tai järvimaisema, suo, metsä vai tunturi, lähellä tai kaukana ja mihin aika ja mahdollisuutesi riittävät. Ota sitten kartta käteen, tee suunnitelma, laita evästä reppuun ja lähde reitille. Poluilta löytyy tilaa juuri omanlaiselle tavalle harjoittaa kehoa, mieltä ja läsnäoloa.

Horatio, taivaassa ja maass' on paljon, Jot' ei sun järkioppis uneksikaan.

– Shakespeare –

Luontojoogassa voit täysin vapaasti kokeilla samoja harjoituksia kuin salilla, mutta luovu liian teknisestä harjoittelusta. Korvaa joogamatto sammalilla tai kalliolla, ole paljain jaloin - ja ennen kaikkea - keskity myös tiedostamaan luontoa sen sijaan, että toistat harjoitusten muotoja tai kaavoja.

Piilota kellostasi minuuttiviisari ja säädä kehosi luontoaikaan, astele välillä korostetun hitaasti, tunnustele havuja, nojaa suljetuin silmin vanhaan puuhun tai kallioon, aisti tuuli ja haistele tuoksuja. Tuhlaa tähän reilusti aikaa. Älä kiirehdi, jää välillä pidemmäksi aikaa paikoillesi, tarkkaile ympäristöä ja muista sitten tallentaa aistimukset mieleen, jotta voit palauttaa niiden vaikutukset kun olet jo palannut kotiisi.

•